10. elokuuta 2011

Incorrect measurements

Minulla on tapana kieltää asioita, jotka näen huonona. Esimerkiksi haluan piilottaa negatiiviset tunteeni ja haluan unohtaa epämukavat kokemukset. Kiellän asioita, jotka eivät mielestäni ole positiivisia ja haluan päästä niistä eroon.

Luulen, että tämä on asia mikä vaikuttaa syömishäiriöisillä. Siitä mikä näetään huonona, halutaan päästä eroon. Epämieluinen ulkonäkö halutaan muuttaa mieluisammaksi. Tunnetaan vihaa itseämme kohtaan käyttäytymisiemme, tunteidemme ja luonteemme takia. Koemme, että niistä on päästävä eroon. Kilot -ne halutaan laihduttaa. Senttimetrit -ne halutaan kaventaa. Kaikki mistä ei tykkää itsessään, halutaan vain pois. Pian on rajoittanut omaa itseään niin, että on mahdotonta olla vapaa ja oma itsensä. Se ainutkertainen luomus, jota ei ole toista.

 Miksi?
Koska katsomme itseämme vioittuneilla silmillä ja mittaamme itseämme vääristyneillä mittareilla. Näin rajoitamme ja muokkaamme "sitä aitoa ja oikeaa" itseämme. 

Oletko miettinyt, miksi juuri sinulla ei ole mielestäsi oikeutta olla sellainen kuin olet? Miksi juuri sinun pitäisi lähteä muuttamaan itseäsi?  Miksi sinun tarvitsisi elää rajoittunutta elämää olemalla syömishäiriön vanki? 
Niin. Älä vaadi itseltäsi asioita, joita et muiltakaan vaadi. Sinulla on yhtälailla oikeus olla hyväksytty omana itsenäsi, kuin läheisilläsikin.

10. heinäkuuta 2011

What is the meaning of life? -Whatever you want it to be

  Johanna Kurkela-Tahdon elää

Sanotaan, että "tänään on loppuelämäsi ensimmäinen päivä -nauti siitä." 
Todellisuudessa se on helpommin sanottu kuin tehty. Jokainen meistä on varmasti tuntenut epätoivoa, ahdistusta, pelkoa, surua jne. Tunteita, jotka tulevat esteeksi elämästä nauttimiselle. 

Ne ovat tunteita, vain tunteita. Kuitenkin ne ovat joskus niin voimakkaita, että ne saavat meidät ajattelemaan itsetuhoisia ajatuksia -joskus jopa toteuttamaan ne. 

Puoli vuotta sitten olin yksi niistä, joka suunnitteli itsemurhaa. Tiesin paikan ja tavan jolla se toteutuisi -enää puuttui vain ajankohta. Jokin kuitenkin sai minut olemaan tekemättä sitä. Olla tekemättä elämäni suurinta virhettä, pysäyttämättä elämäni. 

Tänään, kun istuin pihalla juomassa aamukahviani, minut valtasi kiitollisuus. Katsoin oravaa, joka leikki pihapuussa, kuuntelin linnunlaulua ja ihastelin aurinkoa. Niin paljon kaunista on ympärillämme ja jokaisessa aamussa on jotain uutta. 
Jokainen aamu on uusi mahdollisuus. Mahdollisuus nähdä asiat kauniina, mahdollisuus aloittaa alusta tai mahdollisuus jatkaa eteenpäin. Puoli vuotta sitten, en osannut kuvitella tämän päivän koittavan. Mutta silloinkin, kaikessa ahdistuneisuudessa ja itsetuhoisuudessa, tietämättäni oli jokaisessa aamussa uusi mahdollisuus: mahdollisuus olla elossa. Yksi aamu vei toiseen aamuun, ja tällä hetkellä elän edelleen elämääni. Elämääni, jota kukaan muu ei puolestani voi elää. 

Meitä on varmasti paljon, jotka olemme kuvitelleet tai kuvittelemme edelleen,
ettei elämällämme ole minkäänlaista arvoa. Tiedän, että ei ole helppoa ruveta 
yhtäkkiä arvostamaan itseään ja elämäänsä -joudun työstämään tätä edelleen. 
Kannustan itseäni ja kaikkia katsomaan ympärilleen ja näkemään kaiken sen kauniin mitä ympärillämme on. Meillä on oikeus nähdä, kuinka luonto on joka aamu erilainen. Meillä on oikeus herätä uuteen aamuun ja todeta, että tänään on uusi mahdollisuus -oli eilinen ollut kuinka epäonnistunut tahansa


Meillä on oikeus elää ja oppia nauttimaan siitä.


2. heinäkuuta 2011

Two-faced anorexia

Anoreksia on kiero.

Huomaamatta se viettelee meidät niin, että tietämättä
olemme koukussa siihen, eikä se aio päästää meistä irti.
Se kertoo meille valheita, joita me pidetään tosina.
Se saa meidät toimimaan muka oikein, sillä se on sitonut
silmämme näkemästä toduuden. Se lukitsee korvamme kuulemasta
sen, mitä tarvitsisimme oikeasti kuulla -kuulemme vain sen,
minkä se haluaa meidän kuulevan. Sanoja, joita kenenkään ei
tarvitsisi kuulla. Se on kovettanut sydämemme niin, ettemme
tunnista enää tunteitamme.

Se mikä on petollisinta on se, ettemme tajua taistella sitä vastaan. Se saa meidät luulemaan kaiken olevan ok -juuri niinkuin anoreksia halusikin. Näin jatkamme sokeana toimintaamme anoreksia kainalossa aina vaan, kunnes joku tulee ja pysäyttää.

Opettelen tunnistamaan mitkä ovat anoreksian, ja mitkä minun omia sanoja/ajatuksia. Kummalle annan enemmän valtaa elämässäni, kumman sanoihin pohjaan toimintani?