Anoreksia on kiero.
Huomaamatta se viettelee meidät niin, että tietämättä
olemme koukussa siihen, eikä se aio päästää meistä irti.
Se kertoo meille valheita, joita me pidetään tosina.
Se saa meidät toimimaan muka oikein, sillä se on sitonut
silmämme näkemästä toduuden. Se lukitsee korvamme kuulemasta
sen, mitä tarvitsisimme oikeasti kuulla -kuulemme vain sen,
minkä se haluaa meidän kuulevan. Sanoja, joita kenenkään ei
tarvitsisi kuulla. Se on kovettanut sydämemme niin, ettemme
tunnista enää tunteitamme.
Se mikä on petollisinta on se, ettemme tajua taistella sitä vastaan. Se saa meidät luulemaan kaiken olevan ok -juuri niinkuin anoreksia halusikin. Näin jatkamme sokeana toimintaamme anoreksia kainalossa aina vaan, kunnes joku tulee ja pysäyttää.
Opettelen tunnistamaan mitkä ovat anoreksian, ja mitkä minun omia sanoja/ajatuksia. Kummalle annan enemmän valtaa elämässäni, kumman sanoihin pohjaan toimintani?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti