"Paranemisprosessi" on tuttu teema blogeissa. Sanoisin, että siitä on tullut jopa muotia ja jotain sellaista, mikä koukuttaa -ainakin minut. Kirjoitamme siitä, kuinka otamme askelia kohti onnellista elämää. Me jaamme kokemuksistamme, ravintosuunnitelmista, osastohoidoista jne.
Äkkiseltään kuulostaa todella hyvältä -ainakin pro ana blogien jälkeen.
Paranemisblogit ovat niin kauan paranemista edistäviä tekijöitä, kun ne eivät ala hallita paranemista. En voi kieltää, etteikö muiden blogien ja oman blogin kirjoittaminen olisi loppu peleissä hidastanut paranemistani. Blogit ovat niitä, jotka pitävät minut vielä kiinni sairaudessa; vaikka oma elämäni alkaa pian muistuttamaan terveen elämää, elän muiden blogien kautta sairaan arkea. Joku saattaa miettiä, että "mistä minä kirjoittaisin, jos en paranemisesta?" Paranemisprosessista on tullut elämäntapa, eikä niinkään vaihe.Tästä syystä pidän taukoa kirjoittamisesta. En osaa sanoa, lopetanko kokonaan vai jatkanko myöhemmin kirjoittamista. Vanhoja tekstejäni en poista siltä varalta, että joku siipirikko saisi käyttää niitä ponnahduslautanaan kohti terveyttä.
Kannustan suakin miettimään sitä, että onko blogit yms. sun parantumiselle kannustava vai hidastava tekijä. Tarkoitukseni ei ole loukata ketään tällä, enkä tarkoita että oma tapani olisi ainut ja oikea tapa edistää tervehtymistä. Tämä tuntuu mulle oikealta.Viimeisiä viedään, joten hurjan paljon haleja, voimia ja elämäniloa. ♥ Olet kaunis juuri tuollaisena kuin olet -toivon, että opit näkemään sen!
"You are beautiful. I know, because I made you."
-God
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti