Johanna Kurkela-Tahdon elää
Sanotaan, että "tänään on loppuelämäsi ensimmäinen päivä -nauti siitä."
Todellisuudessa se on helpommin sanottu kuin tehty. Jokainen meistä on varmasti tuntenut epätoivoa, ahdistusta, pelkoa, surua jne. Tunteita, jotka tulevat esteeksi elämästä nauttimiselle.
Ne ovat tunteita, vain tunteita. Kuitenkin ne ovat joskus niin voimakkaita, että ne saavat meidät ajattelemaan itsetuhoisia ajatuksia -joskus jopa toteuttamaan ne.
Puoli vuotta sitten olin yksi niistä, joka suunnitteli itsemurhaa. Tiesin paikan ja tavan jolla se toteutuisi -enää puuttui vain ajankohta. Jokin kuitenkin sai minut olemaan tekemättä sitä. Olla tekemättä elämäni suurinta virhettä, pysäyttämättä elämäni.
Tänään, kun istuin pihalla juomassa aamukahviani, minut valtasi kiitollisuus. Katsoin oravaa, joka leikki pihapuussa, kuuntelin linnunlaulua ja ihastelin aurinkoa. Niin paljon kaunista on ympärillämme ja jokaisessa aamussa on jotain uutta.
Jokainen aamu on uusi mahdollisuus. Mahdollisuus nähdä asiat kauniina, mahdollisuus aloittaa alusta tai mahdollisuus jatkaa eteenpäin. Puoli vuotta sitten, en osannut kuvitella tämän päivän koittavan. Mutta silloinkin, kaikessa ahdistuneisuudessa ja itsetuhoisuudessa, tietämättäni oli jokaisessa aamussa uusi mahdollisuus: mahdollisuus olla elossa. Yksi aamu vei toiseen aamuun, ja tällä hetkellä elän edelleen elämääni. Elämääni, jota kukaan muu ei puolestani voi elää.
Meitä on varmasti paljon, jotka olemme kuvitelleet tai kuvittelemme edelleen,
ettei elämällämme ole minkäänlaista arvoa. Tiedän, että ei ole helppoa ruveta
yhtäkkiä arvostamaan itseään ja elämäänsä -joudun työstämään tätä edelleen.
Kannustan itseäni ja kaikkia katsomaan ympärilleen ja näkemään kaiken sen kauniin mitä ympärillämme on. Meillä on oikeus nähdä, kuinka luonto on joka aamu erilainen. Meillä on oikeus herätä uuteen aamuun ja todeta, että tänään on uusi mahdollisuus -oli eilinen ollut kuinka epäonnistunut tahansa.
Meillä on oikeus elää ja oppia nauttimaan siitä.
