Hassua olla täällä. Näpytellä kirjaimia sanoiksi, sanoja lauseiksi ja muodostaa niistä teksti. Mua naurattaa. Kumpa iloa voisi laittaa kirjekuoreen ja lähettää toisille. (Laittakaa osotteita ja nimiä mulle, niin teen parhaani.)
Mulle kuuluu hyvää. Aurinkoa, koulua huonolla menestyksellä, ruokaa, ystäviä, pyöräilyä ja kaatuilua, lettukestejä, hyviä mutta lyhyitä yöunia -arjen perusjuttuja, jotka tuntuvat juhlalta. Ehkei kyse olekaan siitä, että olisin astunut onnellisen ihmisen saappaisiin. Kyse on siitä, että seistessäni näillä vanhoilla kuluneilla saappaillani avasin silmäni näkemään kaikessa pienessäkin jotain uutta ja uskomatonta. Tää on ihanaa. Olen mä purrut hammastakin. Ja lähestynyt itkupotkuraivareita. Ei turhautuminenkaan ole ollut kaukana. Mutta mitä sitten, sehän kuuluu elämään. Ja elää mä haluankin. Ja edelleen mua vaan hymyilyttää.
Ja kaiken takana on ruoka.
